Nuoren pesäpalloilijan rasitusmurtumat – oireet ja ehkäisy

Rasitusmurtumat lapsilla ja nuorilla urheilijoilla – tunnista oireet ajoissa ja ehkäise vammat oikealla harjoittelulla

Asiantuntija-artikkeli | Esa Liimatainen, LitT, liikuntalääketieteen erikoislääkäri

Liikunta ja urheilu ovat tärkeä osa lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä. Monipuolinen liikunta vahvistaa luustoa, lihaksia ja niveliä sekä kehittää fyysisiä taitoja. Jos harjoittelun määrä tai kuormittavuus kuitenkin kasvaa liian nopeasti suhteessa kehon palautumiskykyyn, seurauksena voi olla rasitusvamma. Yksi erityistä huomiota vaativista rasitusvammoista on luun rasitusmurtuma. Nuorilla urheilijoilla rasitusmurtumia esiintyy muun muassa lannerangassa, sääriluussa ja jalkaterässä. Niiden varhainen tunnistaminen on tärkeää, sillä ajoissa aloitettu hoito mahdollistaa yleensä turvallisen paluun urheiluun.

1. Mikä on rasitusmurtuma ja miksi nuori urheilija voi saada sellaisen?

Rasitusmurtuma on luuhun vähitellen kehittyvä vaurio, joka syntyy toistuvan kuormituksen seurauksena. Toisin kuin tavallinen luunmurtuma, rasitusmurtuma ei yleensä aiheudu yksittäisestä kaatumisesta tai iskusta.

Luusto uusiutuu jatkuvasti. Harjoittelun aikana luuhun kohdistuu pieniä kuormituksia, joihin elimistö normaalisti sopeutuu vahvistamalla luurakennetta. Jos kuormitus lisääntyy liian nopeasti tai palautuminen jää riittämättömäksi, luun korjausmekanismit eivät välttämättä pysy rasituksen mukana. Tällöin luuhun voi syntyä rasitusreaktio, joka voi edetä rasitusmurtumaksi.

Kasvuiässä nuoren keho on erityisessä kehitysvaiheessa. Luusto kasvaa, lihasvoima lisääntyy ja kehon mittasuhteet muuttuvat. Samalla urheiluharjoittelu saattaa muuttua tavoitteellisemmaksi, harjoitusmäärät kasvavat ja kilpailuja tulee enemmän.

Rasitusmurtuman riskiä voivat lisätä esimerkiksi:

• liian nopeasti kasvavat harjoitusmäärät
• yksipuolinen harjoittelu
• vähäinen palautuminen
• riittämätön energiansaanti
• aiemmat rasitusvammat

Vanhempien ja valmentajien on tärkeää ymmärtää, että lapsen tai nuoren rasitusmurtuma ei välttämättä johdu väärästä harjoitustekniikasta. Usein taustalla on useiden tekijöiden yhteisvaikutus, jossa harjoittelun kokonaiskuormitus ylittää hetkellisesti kehon sietokyvyn.

2. Lannerangan rasitusmurtuma – nuoren urheilijan selkäkipu on otettava vakavasti

Yksi nuorille urheilijoille tyypillisistä luun rasitusvammoista on lannerangan nikamakaaren rasitusmurtuma eli spondylolyysi.

Sitä esiintyy erityisesti lajeissa, joissa selkään kohdistuu toistuvia ojennus- ja kiertoliikkeitä. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi voimistelu, taitoluistelu, jalkapallo, yleisurheilun heittolajit sekä pesäpallo.

Pesäpallossa selkää kuormittavat erityisesti lyönti- ja heittoliikkeet, joissa keskivartaloon kohdistuu nopeaa kiertoa ja voimantuottoa.

Miten lannerangan rasitusmurtuma syntyy?

Lannerangan rasitusmurtuma syntyy tavallisimmin nikaman takaosassa sijaitsevaan luiseen rakenteeseen, jota kutsutaan nikamakaaren kannakseksi (pars interarticularis).

Toistuvat selän ojennukset ja kierrot voivat aiheuttaa tälle alueelle kuormitusta. Aluksi kyseessä voi olla luun rasitusreaktio, joka saattaa myöhemmin edetä varsinaiseksi murtumaksi.

Havainnekuva lannerangan nikamakaaren alueesta, johon spondylolyysissä syntyy rasitusvaurio.

Tyypilliset oireet

Lannerangan rasitusmurtuman tavallisin oire on alaselkäkipu, joka lisääntyy liikunnan aikana. Kipu voi tuntua erityisesti selkää taaksepäin taivutettaessa, juostessa, hypätessä tai voimakkaissa kiertoliikkeissä. Alkuvaiheessa kipu saattaa tuntua vain harjoituksen loppupuolella ja helpottaa levossa. Oireiden jatkuessa kipu voi alkaa häiritä myös kevyempää liikuntaa ja tavallista arkea.

Lannerangan rasitusmurtumaan ei yleensä liity alaraajojen puutumista tai lihasheikkoutta. Nuoren selkäkivulle on kuitenkin monia mahdollisia syitä, eikä rasitusmurtumaa voida tunnistaa pelkän oirekuvan perusteella.

Jos nuorella urheilijalla esiintyy toistuvaa tai pahenevaa alaselkäkipua, erityisesti selän ojennus- ja kiertoliikkeissä, harjoittelua tulee keventää ja hakeutua terveydenhuollon arvioon. Kipua ei pidä yrittää harjoitella pois. Varhaisessa vaiheessa todettu rasitusvaurio voi parantua hyvin, kun kuormitusta muutetaan ajoissa.

3. Muut nuorilla urheilijoilla esiintyvät rasitusmurtumat

Lannerangan lisäksi rasitusmurtumia voi esiintyä erityisesti alaraajoissa, joissa luustoon kohdistuu toistuvaa isku- ja ponnistuskuormitusta.

Sääriluun rasitusmurtuma

Sääriluun rasitusvammat ovat tyypillisiä erityisesti juoksua ja hyppyjä sisältävissä lajeissa, kuten yleisurheilussa, jalkapallossa, koripallossa ja pesäpallossa.

Oireena on usein vähitellen lisääntyvä säären kipu, joka tuntuu aluksi vain juostessa mutta voi myöhemmin häiritä myös kävelyä. Rasitusmurtumassa kipu on usein paikallista ja luu saattaa aristaa kosketettaessa. Säärikipu ei kuitenkaan aina tarkoita rasitusmurtumaa. Kyseessä voi olla myös esimerkiksi säären lihasten ja luukalvon alueen rasitusperäinen kiputila.

Jalkaterän rasitusmurtumat

Jalkaterän rasitusmurtumia esiintyy erityisesti jalkapöydän luissa. Ne voivat kehittyä toistuvan juoksemisen, hyppäämisen ja ponnistamisen seurauksena. Tyypillinen oire on paikallinen jalkaterän kipu, joka pahenee kuormituksessa. Joskus alueella esiintyy myös turvotusta.

Erityisesti veneluun ja viidennen jalkapöydänluun tyven rasitusmurtumat vaativat huolellista arviointia, sillä niiden paraneminen voi olla tavallista hitaampaa.

Reisiluun kaulan rasitusmurtuma

Reisiluun kaulan rasitusmurtuma on harvinaisempi mutta vakavasti otettava vamma. Se voi oireilla nivusessa, lonkassa tai reiden etuosassa tuntuvana kipuna.

Jos nuorella urheilijalla esiintyy kuormituksessa pahenevaa nivuskipua ja kävely vaikeutuu, harjoittelu on keskeytettävä ja hakeuduttava kiireelliseen lääkärin arvioon. Reisiluun kaulan rasitusmurtuman epäilyssä jalalle varaamista tulee välttää tutkimuksiin asti.

4. Rasitusmurtuman hoito ja kuntoutus – lepoa, mutta myös oikeanlaista liikettä

Rasitusmurtuman hoidossa tärkeintä on tunnistaa vamma riittävän ajoissa ja vähentää luuhun kohdistuvaa haitallista kuormitusta.

Lannerangan rasitusmurtumaa epäiltäessä lääkäri arvioi oireet ja mahdollisen kuvantamisen tarpeen. Magneettikuvaus on usein hyödyllinen varhaisten rasitusmuutosten tunnistamisessa, sillä tavallinen röntgenkuva ei aina paljasta alkavaa vauriota.

Useimmat nuorten lannerangan rasitusmurtumat voidaan hoitaa ilman leikkausta. Hoitoon kuuluvat kuormituksen muokkaaminen, yksilöllinen fysioterapia sekä asteittainen paluu lajiin. Kuntoutuksessa kehitetään erityisesti keskivartalon lihasvoimaa, lantion hallintaa ja selän kuormituskestävyyttä.

Tuoreen tutkimusnäytön perusteella ohjattu fysioterapia voidaan joissakin tapauksissa aloittaa varhain ilman pitkää täydellistä lepojaksoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kivuliaita heittoja, hyppyjä tai selän voimakkaita ojennuksia pitäisi jatkaa. Urheiluun palaaminen tapahtuu yksilöllisesti ja voi kestää useita kuukausia. Tärkeää on, että nuori pystyy liikkumaan kivuttomasti, hallitsee lajissa tarvittavat liikkeet ja kestää asteittain lisääntyvää harjoituskuormitusta.

5. Huoltava harjoittelu on tärkeä osa rasitusmurtumien ehkäisyä

Rasitusmurtumien ehkäisyssä ei ole kyse pelkästään venyttelystä tai yksittäisistä lihaskuntoharjoitteista.

"Tärkeintä on kehittää kehon kykyä sietää urheilun aiheuttamaa kuormitusta."

Erityisesti lannerangan rasitusvammojen ehkäisyssä kannattaa kiinnittää huomiota keskivartalon, pakaroiden ja alaraajojen lihasvoimaan sekä liikkeiden hallintaan.

Seuraavat harjoitteet sopivat esimerkiksi oireettoman nuoren urheilijan huoltavaan harjoitteluun.

Bird dog – ristikkäisen käden ja jalan ojennus

Kehittää keskivartalon hallintaa ja selän vakautta.

2 × 8–10 toistoa / puoli

Kylkilankku

Vahvistaa vartalon sivuttaista tukea ja lantion hallintaa.

2 × 15–30 sekuntia / puoli

Lantionnosto

Vahvistaa pakaroita ja kehittää lantion hallintaa.

2 × 12–15 toistoa

Näitä harjoituksia voidaan tehdä esimerkiksi 2–3 kertaa viikossa muun harjoittelun yhteydessä. Ne eivät kuitenkaan yksin estä rasitusmurtumia. Myös juoksu-, hyppy- ja lajiharjoittelun määrän tulee kasvaa vähitellen.

Jos nuorella on jo todettu lannerangan rasitusmurtuma, harjoitteet ja niiden aloitusajankohta määritetään yksilöllisesti fysioterapeutin tai lääkärin ohjeiden mukaan.

6. Riittävä ravinto, uni ja palautuminen suojaavat kasvavaa luustoa

Nuoren urheilijan luusto tarvitsee kehittyäkseen riittävästi energiaa ja rakennusaineita. Erityisen tärkeitä ovat monipuolinen ravinto, riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti sekä säännöllinen ruokailu.

Jos urheilija kuluttaa harjoittelussa jatkuvasti enemmän energiaa kuin saa ravinnosta, seurauksena voi olla suhteellinen energiavaje eli REDs-oireyhtymä. Se voi heikentää luuston terveyttä, palautumista ja suorituskykyä sekä lisätä rasitusmurtumien riskiä. Riittämätön energiansaanti voi koskea sekä tyttöjä että poikia, eikä sitä voi päätellä pelkästään nuoren painosta tai ulkonäöstä. Vanhempien kannattaa huolehtia siitä, että nuori syö riittävästi myös kiireisinä harjoitus- ja pelipäivinä. Lisäksi kasvava urheilija tarvitsee riittävästi unta ja palautumisaikaa.

7. Vanhemmat ja valmentajat voivat ehkäistä rasitusvammojen pitkittymistä

Lapsi tai nuori ei välttämättä itse tunnista, milloin tavallinen harjoitusarkuus muuttuu rasitusvammaksi. Urheiluun motivoitunut nuori saattaa myös vähätellä oireitaan, jotta voisi jatkaa harjoittelua ja pelaamista.

Vanhempien ja valmentajien kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin asioihin:

• Toistuva kipu ei ole normaali osa harjoittelua. Erityisesti selän, säären, jalkaterän tai nivusen paikallinen kipu on syytä ottaa vakavasti.
• Harjoittelun kokonaismäärä ratkaisee. Koululiikunta, omatoiminen harjoittelu, useat joukkueet ja kilpailut kuormittavat kaikki samaa kehoa.
• Kasvupyrähdys voi lisätä kuormitusherkkyyttä. Nopean kasvun aikana harjoittelua voidaan joutua mukauttamaan.
• Palautuminen kuuluu harjoitusohjelmaan. Riittävä uni, ravinto ja kevyemmät harjoituspäivät ovat tärkeitä.
• Kivun peittäminen ei paranna vammaa. Kipulääkkeen avulla harjoitteleminen voi viivästyttää rasitusvamman tunnistamista.

Jos nuorella esiintyy useita päiviä jatkuvaa tai toistuvaa liikunnassa pahenevaa luu- tai selkäkipua, tilanne kannattaa arvioida terveydenhuollossa. Yöllinen tai levossa jatkuva selkäkipu, kuume tai yleisvoinnin heikkeneminen edellyttävät nopeaa arviota. Uusi alaraajojen heikkous tai virtsaamisen tai ulostamisen hallinnan häiriö vaatii päivystyksellistä arviota.

8. Yhteenveto – terve urheilija kehittyy parhaiten

Rasitusmurtumat ovat tärkeä tunnistaa ajoissa, sillä hoitamattomina ne voivat johtaa pitkiin harjoitustaukoihin ja joskus vaikeampiin vammoihin. Erityisesti lannerangan rasitusmurtumat ovat nuorilla urheilijoilla huomionarvoisia, koska selkään kohdistuu monissa lajeissa voimakkaita ojennus- ja kiertoliikkeitä. Rasitusmurtumien ehkäisyssä keskeisiä asioita ovat monipuolinen lihasvoimaharjoittelu, hyvä kehonhallinta, asteittain lisääntyvä harjoituskuormitus sekä riittävä ravinto ja palautuminen.

Tärkein viesti nuorille urheilijoille ja heidän vanhemmilleen on, että kipua ei tarvitse sietää kehittyäkseen. Varhainen puuttuminen oireisiin, järkevä harjoittelu ja säännöllinen huoltava harjoittelu auttavat rakentamaan pohjaa terveelle ja pitkäjänteiselle urheilulle.

Kirjoittajasta

Esa Liimatainen, LitT, liikuntalääketieteen erikoislääkäri

Esa Liimatainen on liikuntatieteiden tohtori ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri, jolla on yli 20 vuoden kokemus urheilulääkärin kliinisestä työstä sekä laaja tausta kilpa- ja huippu-urheilun valmennuksesta. Hän on koulutukseltaan myös liikunnanopettaja ja suorittanut yliopistollisen valmentajakoulutuksen.

Liimataisen erityisosaamista ovat lasten ja nuorten kilpaurheiluun liittyvät terveysongelmat, urheiluvammojen ehkäisy ja urheilijoiden terveyden edistäminen. Hän toimii liikuntalääketieteen erikoislääkärinä Mehiläisessä Espoossa ja Seinäjoella.

© 2026 Esa Liimatainen. Kaikki oikeudet pidätetään.

Lähteet ja lisälukemista

1. Goetzinger, S. ym. (2020). Spondylolysis in Young Athletes: An Overview Emphasizing Nonoperative Management. Journal of Sports Medicine.
2. Selhorst, M. ym. (2026). Immediate physical therapy is beneficial for adolescent athletes with active lumbar spondylolysis: a multicentre randomised trial. British Journal of Sports Medicine.
3. Management of lumbar spondylolysis in the adolescent athlete: a review of over 200 cases. The Spine Journal (2022).
4. Evaluation and management of lower back pain in young athletes. Translational Pediatrics (2017).

Artikkeli on tarkoitettu yleiseksi terveys- ja liikuntatiedoksi lapsille, nuorille, vanhemmille ja valmentajille. Se ei korvaa yksilöllistä lääketieteellistä arviota tai kuntoutussuunnitelmaa.